8.4.2014

Kadonneita unikuvia ja satumaailman maisemia

Olen nähnyt viime aikoina voimakkaita unia aivan sanoinkuvaamattoman kauniista maisemista. Huvittavaa sinänsä, että monta kertaa olen yrittänyt näppäillä valokuvia näistä uskomattoman upeista näkymistä, mutta aamulla niitä ei löydykään puhelimen tiedostoista. Tänä yönä uneksin sumuisista järvimaisemista, niin jumalaisen kauniista, etten usko moista tämän maan päältä löytyvän. Aamulla juuri ennen heräämistä juoksin kesyttömänä poukkoilevan virran äärellä, ikimetsän sammaleisten puiden luodessa rehevän vihreää taikaa ympärilläni. Ilma oli niin kosteaa ja raikasta... 

Vaikka herättyäni kadotinkin omat taianomaiset unikuvani, pientä lohtua toivat tämän venäläisen valokuvaajan, Katerina Plotnikovan, ihanat otokset, joihin taannoin sain tutustua. Syksyllä kirjoitin valokuvaaja Kyle Thompsonista ja hänen maagisen unenomaisista kuvistaan, ja nopea vilkaisu molempien kuvaajien portfolioon osoittaa heidän olevan hengenheimolaisia mitä kuvien tunnelmaan tulee. Plotnikovan kuvat ovat lähes pääsääntöisesti otettu luonnossa, yleensä metsässä, ja ihmisten seurana hän käyttää malleinaan oikeita, eläviä eläimiä. Kuvissa ei ole käytetty kuvamanipulaatiota, joten ihmisten ja eläinten kontakti on aito, eikä photoshopilla kikkailtu.

Rakastan näitä ajattomia ja sadunomaisia teoksia, jotka vievät yhtäaikaa lapsuuteen, uniin, satumaailmaan ja salaisiin haaveisiin. Voit lukea täältä Katerina Plotnikovan haastattelun, jossa hän kertoo muun muassa omasta taustastaan, kuvausvälineistään ja kuvattavien eläinten kohtelusta. Linkin takaa löytyy myös lisää valokuvia, erilaisiakin kuin nämä tähän poimimani. Kannattaa käydä kurkkaamassa.





Kuvat Katerina Plotnikova.

26.3.2014

Astrologi tiesi minusta kaiken


Huomasin sattumalta bloggerin tilastotietoja selatessani, että viime päivinä blogiini on tultu usemman kerran hakusanoilla "astrologi tiesi minusta kaiken". Vuosien saatossa blogiini on päädytty monenlaisten merkillisten ja huvittavienkin hakusanojen saattelemana, mutta tämä oli nyt kyllä aivan yliveto. Uteliaisuuteni kävi niin suureksi, että oli pakko itsekin laittaa Googleen samaiset sanat ja katsoa, että miten ihmeessä tämä lause voi löytyä tästä blogista, sillä en tietääkseni ole koskaan kirjoittanut täällä sanaakaan astrologiasta. En tässä blogissa. Olen toki ammatiltani astrologi, mutta teekutsut on ollut minulle aina henkilökohtainen ja yksityinen vapaa-ajan ilmaisuareena, enkä ole a-sanaa mielestäni täällä edes käyttänyt.

Joten googletin. Sanayhdistelmä vei minut ravintopäiväkirjabloggaukseeni, josta löytyivät sanat minuun, kaikki, tiennyt. Astrologi sana löytyi sitten sivuni alalaidassa olevasta blogilistasta, jossa näkyvät tykkäilemieni blogien päivitykset. Hahhaa. Ja näin on ihmisiä johdettu lukemaan siitä, mitä laitoin suuhuni helmikuussa 2014, sen sijaan että olisivat saaneet lukea mystisistä kokemuksista kaikkitietävän astrologin pakeilla. Ehkä blogillani olisi enemmän lukijoita jos kirjoittaisin sellaisesta. Ehkä juuri siksi en kirjoita.

Mietin pitäisikö otsikoida tämä kirjoitus "Google tiesi minusta kaiken". Tämä kun tuntuu olevan vain jatkumoa sille, että syntymäpäivänäni Googlen etusivulla komeili kakkuja kynttilöineen ja kuvatekstissä luki "Happy Birthday -" ja oma nimeni! Olin hetken ällikällä lyöty ja ihmettelin miten Google tietää syntymäpäiväni. Mutta Google tietää kaiken. Varmasti paljon paremmin kuin kukaan astrologi.

PS. Jos tulit tänne Facebook-sivuni kautta, vastaus kysymykseen on: molemmat tietävät syntymäpäiväsi.

PPS. Heille jotka katsoivat viime viikon ja sitä edeltävän Midsomerin murhat, niin se kuva mitä astrologiasta/astrologeista annettiin oli aivan fiktiivinen, eikä siis vastaa juuri miltään osin todellisuutta. Siitäkin huolimatta ihana sarja ja herkullinen jakso.

23.3.2014

Pihlajavoiteen arvonnan voittaja!

Lämmin kiitos kaikille Pihlajavoiteen arvontaan osallistuneille. Oli tosi kiva lukea kommenttejanne ja päästä näin hetkeksi kurkkaamaan "ruudun toiselle puolelle". Nähdä että onhan teitä siellä, ja saada pientä hahmotelmaa sille, keitä blogissani käy. Mielelläni kuulisin teistä lisääkin!!! 

Tämä ensimmäisen arvonnan järjestäminen oli kyllä innostava kokemus. Edellisessä kirjoituksessa pohdiskelin sitä, kuinka kauan pystyn teekutsuja pyörittämään muiden suunnitelmien vaatiessa aikaani ja keskittymistäni, mutta kuten siinä totesin, tilanne on se että antaas kahtoo ny. Riippuen siitä miten asiat etenevät ja miltä tuntuu, saatan hyvinkin pitää tämän teepöydän katettuna satunnaisten kirjoitusten muodossa, sillä ajatusten tuulettaminen ja arkipäiväisten kokemusten jakaminen ovat ilo, jota en haluaisi menettää kokonaan. Tulevaisuus näyttää tapahtuuko se täällä vai jossain muualla. Nyt on kuitenkin näin.

Ja arvonnan voitti random.org arvontakoneen ystävällisellä avustuksella Nannu. Paljon onnea ja toivottavasti Pihlajavoiteesta tulee olemaan paljon iloa ja hyötyä. Laitan sinulle sähköpostia, niin voit antaa osoitteen johon haluat paketin postitettavan.

Ihanaa sunnuntain jatkoa teille kaikille! Meillä katsottiin aamulla loistava ja itkettävä Brave (Urhea) elokuva, ja nyt on Hassebackan perunat uunissa, vegepihviä pannulla, eilen leivottuja tuplasuklaacookieita jälkkäriksi ja sen jälkeen satamiljoonaa opiskelutehtävää jonossa huomista koulutuspäivää odottamassa. Nautiskellen joka hetkestä, tulevien lämpimien kevätpäivien toivossa, moikka!

22.3.2014

Muutin hullut unelmani suunnitelmaksi



En tiedä onko se tämä maaginen (ja upea) neljäkymmentä vai mikä, mutta olen vihdoinkin koko elämän mittaisen haaveilun jälkeen alkanut ottaa unelmani vakavasti. Se tarkoittaa sitä, että alkaa toteuttaa niitä asioita mitä on vuosikymmenet aikonut. Minulla oli aikoinaan aarrekartta, jossa oli lehdestä leikattu teksti: "Muutin hullut unelmani suunnitelmaksi." No niin. Eikä mennyt kuin viisitoista vuotta sisäistää oppi. Muutin siis hullut unelmani toimintasuunnitelmaksi. Ja siitä on nyt seurannut se, että en ole enää ihan varma pystynkö enää kovin pitkään jatkamaan tätä blogia. Olen kirjoittamassa kirjaa, joka suunnitelmani mukaan julkaistaan syksyllä. Olen myös rakentamassa pohjaa uudelle yritykselle, aiemmista virheistä viisastuneena. Osana tätä kaikkea olen luomassa uutta kotisivua ja blogia omalla nimelläni, ja tuntuu että olisi hyvä idea keskittää luovuus, aika ja energia kaikkeen tuohon. 

Vaikka Hullut teekutsut onkin minulle kovin rakas ja henkilökohtainen luova ilmaisuväylä, eikä parin hassun kirjoituksen julkaiseminen kuukaudessa ole mikään iso tehtävä, kysymys on energian keskittämisestä hajauttamisen sijaan. (Yksi niistä edellä mainituista "aiemmista virheistä".) Mutta katsellaan miten prosessi etenee. Jos jossain vaiheessa suljen teekutsut, tulen kutsumaan teidät kaikki kolme lukijaa uuteen blogiini lämpimin tervetulotoivotuksin ja fanfaarein.

19.3.2014

Osallistu Madaran Pihlajavoiteen arvontaan



Vihjasinkin jo eilen, että jotain lukijoiden lahjontaa olisi luvassa. Tässä se nyt sitten tulee. En ole koskaan järjestänyt mitään arvontoja tai muitakaan happeninkejä blogini ympärille. Olen vierastanut kaikkea lukijoiden haalintaan ja sitoutukseen liittyvää toimintaa, joten en ole näihin ryhtynyt. Kuitenkin olen itse arvontoihin iloisella mielellä osallistunut ja muutaman kerran voittanutkin (huulirasvan, sukkahousut ja shampoopalan, jee!). Nyt kuitenkin haluan järjestää arvonnan siitä syystä, että haluan kiittää ja ilahduttaa teitä, jotka blogiani ainakin joskus luette. Se on syntymäpäivälahjani minulta teille. 

Ei tarvitse tykätä minusta eikä sivustani facebookissa eikä liittyä blogin lukijaksi, mutta jätä kommentti missä kerrot ootsä muka joku ja ketä sullon päällä. (Pahus, Putous on turmellut huumorini!) Siis kerro vaan nimellä tai anonyyminä kuka olet ja mistä tulet ja oletko ollut teekutsujen lukijana kauankin ja jos niin miksi. Jos kuulostaa liian monimutkaiselta, niin jätä kommentti että osallistut arvontaan. Laita kommenttiin jokin yhteystieto minkä kautta tavoitan sinut jos voitat arvonnan. 

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 23.3.14 klo 12 saakka, jonka jälkeen ilmoitan arvonnan voittajan täällä. Arvonnan palkintona on Kemikaalicocktail-blogin Noora Shinglerin ja Madaran yhteistyönä valmistama Pihlaja DD-voide. Itse ostin. Voit lukea pihlajavoiteen synnystä ja sisällöstä täältä: Pihlajavoide. Voide on tosi hoitava ja ihanan silkkinen iholla. Suojaa ja ravitsee, mutta imeytyy myös nopeasti. Aivan täydellinen käsivoiteeksi, mutta käytin tätä myös yövoiteena jonkin aikaa talvella. Tuote on siis taattua Madara-laatua, sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja kaikin puolin erittäin bueno. Osallistu ja voita!

18.3.2014

Synttäritunnelmia


Jotenkin tosi onnellinen olo jäi synttärijuhlista. Ihania ihmisiä, iloa, hemmottelua, herkkuja, shampanjaa, livemusiikkia (Chopinia ja ranskalaista chansonia), kynttilöitä, vanhan levysoittimen rätinää, lämminhenkisiä kohtaamisia, sydäntä avaavia keskusteluja, ja aivan kuin tuossa ei olisi ollut riittävästi... todella hienoja lahjoja. Kiitollisuuden määrä on suuri! 

Juhlapäivän aamuna matkasin halki aurinkoisen mutta jäätävän tuulisen Helsingin ja kävin Jolie -putiikissa lahjomassa itseäni, ja samalla ihanan pirteä ja oih niin tyylikäs Katja Kokko loihti kasvoilleni safiirisen sumusilmämeikin (ohjeet siihen muuten Jolien blogissa: Safiirisilmät). Se pysyi loistavasti, vaikka meikkauksen jälkeen oli pitkä matka kotiin, viimetipan hikisiä hetkiä siivouksen ja leipomisen parissa, ja kävin jopa suihkussa! Tietenkään en kastellut kasvojani, mutta silti. Melko kestävä meikki! 

Illan tarjoiluista on nostettava esiin (koska olen aina niin lapsekkaan ylpeä kaikesta mitä olen onnistunut tekemään) itse suunnittelemani ja toteuttamani täytekakku. Koska olen ihminen, joka ei voi sietää täytekakkuja, tein täytekakun, joka ei ole "täytekakku". Kakuissa yleensä tökkii se höttöinen ja makea - kuiva tai liian kostea - sokerikakkupohja ja varsinkin jos välissä on kermavaahtoa. Blah. Alkuperäisenä ideanani oli tietenkin tehdä upea raakakakku, mutta lopulta kuitenkin päädyin vääntämään muhevan maukkaan mutta raikkaan sitruunakakun, jonka väliin tein vaniljacremen ja kuorrutin koko komeuden valkosuklaa-kookosöljyseoksella. Päälle ikuista elämää ja nuoruutta kuvaavia tyylikkäitä ja makeita granaattiomenan siemeniä. Vieraat ihastelivat, ja sain vastaanottaa pari kakkutilaustakin. Ehkä uusi businekseni onkin "Hullut teekutsut", sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Kuten sanoin, olo on ollut hyvin kiitollinen, ja koska haluaisin jotenkin levittää hyvää myös eteenpäin, olen päättänyt järjestää elämäni ensimmäisen blogiarvonnan. Palkintona luonnonkosmetiikkaa. Pysy linjoilla, kerron arvonnasta lisää myöhemmin, koska nyt täytyy irrottautua tietokoneelta ja sujahtaa autolla Espoon Tapiolaan.

13.3.2014

Onni ilman syytä



No nyt se kauan odotettu päivä on täällä! Joku vitsiniekka onnitteli minua Facebookissa tyyliin "otan osaa". Jaa että minkä vuoksi. 40-vuotta, paras ikä ikinä, Sutkautuksien Elisan sanoin, vihdoinkin FAB FORTY! Elisaa saan kiittää myös siitä, että löysin ihan parhaan haasteen ikinä. Onnellisuushaaste haastaa olemaan onnellinen 100 päivää putkeen. Itse tulkitsin tämän näin (koska ei kukaan voi kokea yhtä olotilaa sataa päivää peräkkäin, eikä pidäkään), että sadan päivän ajan kiinnittää joka päivä huomiota johonkin ihanaan, onnelliseen asiaan. Näitä sitten voi postailla #100happydays merkinnällä haluamaansa sosiaaliseen mediaan. 

Itse osallistuin siksi, koska se mille antaa huomiota, lisääntyy. Kun joka päivä tietoisesti poimii jonkin iloisen ja onnellisen asian, ruokkii se hyvää elämässä. Se että on kiitollinen siitä hyvästä mitä on, vaikka "kaikki" ei olisikaan hyvin, eli siten kuin oma mielemme hyvän määrittelee (heh, kirjoitin ensin "väärittelee", hyvä freudilainen) on uskomaton väline, joka lisää onnellisuutta elämään ehkä enemmän kuin mikään muu.

Nyt tässä puolenpäivän aikaan, istuessani tukka sekaisin kylpytakissa, auringon paistaessa silmiin todella likaisten ikkunoiden läpi, synttärijuhlien järjestämis-, siivous- ja leipomislistan pikemminkin pidennyttyä kuin lyhennyttyä, työttömänä ja parisuhteettomana ja aiempaa lihavampana ja vanhempana, olen onnellisempi kuin koskaan. Olen aina ajatellut, että onnellisuus on todellinen luontoni, vaikka en todellakaan ole aina ollut onnellinen. Muistan kuitenkin 18-vuotiaana sanoneeni, että olen onnellisin koskaan tapaamani ihminen. Olin myös - jo silloin - menettänyt paljon, sairastanut, surrut ja kärsinyt, luullut kuolevani. Elämä ei ole todellakaan kohdellut silkkihansikkain, ei silloin eikä sen jälkeen. Mutta kuten jo tuolloin teininä kirjoitin päiväkirjaani maatessani sairaalassa kolmatta viikkoa sillä erää (uskon oppineeni siellä enemmän kuin kaikkina kouluvuosinani yhteensä), onnellisuus ei riipu olosuhteista. Suora lainaus suttuisilta päiväkirjan sivuilta: "Vaikka kaikki olis paskaa, niin sen paskan keskelläkin voi olla onnellinen." Uskon edelleen, että ainoa todellinen ja kestävä onni on onni ilman syytä. Joy for no reason.

PS. Ovikello soi aamupäivällä ja lähetti tuuppasi ovenraosta kukkapaketin syliini. Ilahduin valtavasti ja arvuuttelin lähettäjää. Se oli kuntosaliltani! Sanoisin että melko hyvää asiakaspalvelua... Kiitos Ladyline Kivaolo!

10.3.2014

Kauhuskenaario ja Happy Birthday Colin


Nelikymppiset lähestyy, ja olen päättänyt tehdä siitä aivan hemmetinmoisen numeron. En yhtään pysty siihen mihin moni muu lähipiirissäni kykenee, että "pidetään synttärit matalalla profiililla", "olen matkoilla", "ei kahvitarjoilua" tai "ikääntyminen on ikävä asia, eikä sitä kannata juhlia". Ei näin! Itse yritin kerran ja tuli vaan paha mieli. Olen kerta kaikkiaan liian lapsellinen ohittamaan syntymäpäivät kypsästi ja aikuismaisesti. Minulla ei myöskään ole sellaisia ystäviä, joiden kanssa voisi mennä ravintolaan nauttimaan ostereita ja skumppaa säähän sopimattomissa kengissä ja kuukausibudjetin kuralle vieneissä hepenissä. Vai onko muka? Jos on, niin käsi ylös ja heti varaamaan pöytää jostakin Michelin tähtiä saaneesta paikasta.

Joten siis, kaiken tämän johdosta, muistivihkossa on yli kahdenkymmenen kohdan tehtävälista, joka etenee huolestuttavan hitaaseen tahtiin, ottaen huomioon että juhlat ovat perjantaina! Alkuun en meinannut järjestää mitään, koska kutsuttavia ei ollut kovin montaa ja pelkäsin ettei kukaan kuitenkaan tule. Kauhuskenaario siitä, miten istun yksin juhlapöydässä puhaltelemassa kirjavaan paperipilliin, joka sanoo "trööt" kuin surumielinen sorsa kaislikossa, aiheutti epäröintiä. Näin itseni istumassa ripsivärit poskilla, serpentiinit kaulassa, kattoon ripustetut ilmapallot suuritöisen täytekakun kynttilöiden synnyttämässä lämpimässä ilmavirrassa huojuen, kuin päätään pudistellen: "voi voi, ai jai". Tämän kaiken tunteilun kirvoittamassa suuressa myötätunnon puuskassa kävin osallistumassa Colinin virtuaalisille synttäreille ja kirjoitin hänelle pitkän ja kannustavan kommentin. Sillä kukaan ei tullut Colinin 10-vuotissynttäreille, mutta sen seurauksena hän sai yli kaksi miljoonaa tykkääjää facebook-sivulleen Happy Birthday Colin. Ajattelin että sama tuskin olisi mahdollista minun tapauksessani, eikä äitini varmaan edes tekisi sellaista sivua minulle. 

Niin, oli siis pieni kynnys ylitettävänä, ja kesti kolme viikkoa ennen kuin uskalsin lähettää kutsut. Nyt on käynyt pianonvirittäjä, on tilattu Kuohuvaa kuusenkerkkäjuomaa Ruohonjuuresta, laadittu tarjoilulista, ostettu ilmapalloja ja serpentiinejä sun muuta asiaankuuluvaa tilpehööriä, sekä tilattu Zalandosta spektaakkelimainen mekko ja korkkarit. On myös tilattu toinen samanlainen mekko, mutta kokoa suurempana, koska en kovasta yrityksestä huolimatta laihtunut sopivaksi siihen pienempään mekkoon. Daa!

Loppuviikko onkin pelkkää siivoamista ja leipomista ja omista epärealistisista suunnitelmista luopumista. Muutama ystävä, hyvää syömistä, kynttilöitä, vanhaa jazzia ratisevasta LP-levysoittimestä ja henkeviä, syvällisiä, maailmaaparantavia, järisyttävän nerokkaita, uutta oivaltavia, sielua ravistavia sekä terapeuttisia keskusteluja ja paljon naurua. Eiköhän se olisi siinä.

9.3.2014

Naisena olemisen taito


Luin viime viikolla brittifeministi Caitlin Moranin kirjan "Naisena olemisen taito". Huomasin kirjaa lukiessa olevani ihmisenä kovin erilainen - tyylini, mieltymykseni ja elämänkokemukseni ovat kuin toiselta planeetalta - Moranin kanssa, ja silti; olemme molemmat naisia ja olemme molemmat feministejä. Kirja oli kuitenkin hauska, railakas, rento, rehellinen ja paikoin räävitönkin. Kurkistus maailmaan, josta itselläni ei juuri ole kokemusta. Silti pystyin nyökyttelemään kirjan perusidean ja sanoman äärellä varsin samanmielisesti. Paikoitellen jopa riemastuttavissa määrin. 

Erityisesti pidin Moranin ideasta, että ihmisiin tulisi suhtautua pikemminkin "tyyppeinä", jotka ovat erilaisia ja tekevät erilaisia juttuja, eikä niinkään miehinä ja naisina. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että emme saisi olla mitä olemme ja näyttää siltä miltä huvittaa, esim. käyttää korkkareita tai pukeutua mekkoihin, vaan sitä, että meidän ei tulisi olla jotain tiettyä ja meihin ei tulisi suhtautua tietyllä tavalla vain siksi, että olemme naisia (tai miehiä). Vieläkin enemmän kuin tästä, pidin Moranin yksinkertaisesta toiveesta, että ihmiset olisivat kohteliaita toisiaan kohtaan ja kohtelisivat toisiaan kunniottavasti. Pohjimmiltaan se on koko feminismin sydän. 

Näin naistenpäivän kunniaksi (Vallilan Irman blogissa oli juttua naistenpäivästä eli tasa-arvon, siis ihmisten välisen kunnioituksen päivästä, ja itse kyllä tykkäisin, että ihan jokainen päivä olisi tasa-arvon päivä) pieni pätkä Moranin kirjasta:

"Vuosien vieriessä tajusin, että halusin olla yksinomaan ihminen. Pelkästään tuottelias ja vilpitön ihminen, jolle ollaan kohteliaita. Yksi "tyypeistä", mutta todella upeilla hiuksilla varustettuna."

2.3.2014

Helmikuun saldo


En helmikuun alussa tiennyt että vaivihkaa, kuin itseltäni huomaamatta, (niin minun täytyy kaikki tärkeät asiat tehdä) aloitin elämäntaparemontin. Ärsyttävä sana sinänsä, enhän ole mikään talorähjä, joka täytyy moukaroida, pakkeloida ja korjata kuntoon. Olin kuitenkin kuun alkaessa hyvin tympääntynyt omaan olooni, mikä lienee aina hyvä merkki siitä, että muutosta on ilmassa. 

Helmikuun alussa aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Kirjoitin ylös jokaisen suupalan ja juomatilkkasen, jonka suuhuni laitoin. Ilman arvostelua, ilman yritystä rajoittaa tai muuttaa mitään. Sepä olikin sitten yllätys millainen vaikutus sillä minuun oli. Oli myös yllätys nähdä kaikki raadollisen rehellisesti paperilla, ja muutos - johon en edes tiennyt pyrkineeni - käynnistyi kuin itsestään.

Söin helmikuun aikana 4 annosta jäätelöä, 2 kupillista irtokarkkeja, 1 pussin minttu-susupaloja, 6 pientä suklaapatukkaa, 2 kasvispakastepizzaa, 1 kasvishampurilaisen, 31 ruisleipää (12 niistä oli pieniä ruisneppareita), 22 villiriisikakkua, 16 karppi-siemennäkkäriä, 18 proteiini/vitamiini/hivenainejuomaa, 6 arginiini/vitamiinijuomaa, 12 instant maitake- tai reishi-juomaa, 6 rkl macaa, 16 banaania, 15 mandariinia, 8 omenaa, 6 viher/hedelmäsmoothieta, 26 d-vitamiinia, 7 särkylääkettä ja 3 nukahtamislääkettä. Juomina yrtti/vihreää/valkoistateetä, mustaherukkamehua tai vettä. Iso saavutus oli se, että skippasin päivän lämpimän ruuan vain kerran ja muutenkin koin saavuttaneeni jonkinmoisen säännönmukaisuuden.

Kuukauden ruokalistalla oli tomaatti-vuohenjuustokeitto, punaista kasviscurrya ja jasmiiniriisiä, vuohenjuustosalaatti, höyrytettyjä kasviksia ja paistettua tofua x3, soijanakkikeittoa x3, pizza vegetale, kasviscouscous, kasvissosekeittoa ja ravintohiivahiutaleita x2, tomaattilinssikeittoa x2, soijajuustotäytepihvi ja höyrytettyä kasviksia sekä bataattiranuja, kasvishampurilaisateria, kasvisrisottoa, perunamuhennosta ja falafelia sekä salaattia, välimerenkiusausta x2, paneroituja soijaleikkeleitä ja perunamuhennosta sekä herneitä/maissia ja salaattia, friteerattua tofua ja kasviksia soijakastikkeessa, kasvishernekeittoa x3, 8 einespinaattilettua ja puolukkahilloa, vegepyöryköitä ja noodelisalaattia x2 ja mozzarellapizza.

Kuukauden liikuntasaldo oli 1 hot pilates, 1 hot jooga ja 9 tuntia reipasta kävelyä.

Ehkä pitkäveteisin blogipostaus ikinä, mutta tulipahan tehtyä. Tänään vuorossa eilisen lauantaimässäilyn sulattelua, verkkaista ajatustoimintaa, mahdollista pienimuotoista siivoilua, ikkunasta ulostuijottelua, vilunväristyksiä ja harmittelua (sataa lunta!) sekä illalla Wiener Johann Strauss konserttigaala musiikkitalossa kera iki-ihanan kummityttöni.

26.2.2014

Jolie ja luonnonkosmetiikan ilosanoma



Maanantaina koulutuspäivässä kesken pariharjoituksen eräs henkilö pysähtyi niille sijoilleen, tuijotti minua hetken keskittyneesti ja sanoi: "Mitä sä olet tehnyt itsellesi, sä oot tosi hyvän näköinen." Ööööh... jaa että mitä olen tehnyt itselleni, kun nyt hetkellisesti ja poikkeuksellisesti naama näyttää paremmalta kuin yleensä? No, kiitos vaan, johtuisiko ehkä siitä, että olen käyttänyt kaksi viikkoa huippuihanaa luonnonkosmetiikkaa, jota ihonhoitokonsultaation yhteydessä hankin. Muuta en keksi.

Melkein kaksi viikkoa siis ehti vierähtää, ennen kuin pääsin kertomaan tästä ihanasta vierailusta ihanassa putiikissa, josta Kemikaalicocktailin Noora Shingler sanoi aikoinaan, että se on hänen "business-crush". No samat sanat! Kyseessä on tietenkin Helsingin Uudenmaankadulle pari vuotta sitten avattu ja nettikauppanakin mainiosti toimiva Jolie. Koska tiedän omakohtaisesti yrittäjyyden haasteet - tyhjän päälle heittäytymisen (vakityöstä yrittäjyyteen) riskit, sekä sen huikaisevan tunteen kun alkaa elää unelmaansa todeksi - sympatiseeraan ja ihailen Jolien koko tarinaa ja konseptia. Ja koska rakastan luonnonkosmetiikkaa samoin kuin rakastan puhdasta, eettisesti tuotettua, ekologista kasvisruokaakin, on selvää että se on kosmetiikkaa jota käytän. Eikä nykymaailmassa tarvitse enää luopua luksuksesta ollakseen hyvä ihminen, täytyy vaan osata ja haluta tehdä parempia valintoja. 

Jos käyttötuote (ruoka, vaate, kosmetiikka, huonekalu) voi olla eettinen, ekologinen, terveellinen ja laadukas, miksen valitsisi sitä jonkun eläimillä testatun, halpistyövoimalla tuotetun schaissen sijaan? En keksi muita syitä kuin tietämättömyys ja raha. Mutta ei kaikki luonnonkosmetiikka ole kallista. Nykyaikana on olemassa monia hinta-laatu-suhteeltaan erilaisia tuotesarjoja, joista jokainen voi valita omansa. Aloitin luonnonkosmetiikan käyttämisen jo 20 vuotta sitten Dr Hauschkan ja Weledan tuotteilla, jonka jälkeen haksahdin mainonnan uhriksi ja käytin aikani Lancomea, Cliniqueta, Vischyä sun muuta, kunnes valistuin ja löysin tieni upeiden, ylellisten ja tehokkaiden luonnonkosmetiikkamerkkien pariin. En ole katunut!

Tällä kertaa Joliessa käydessä, hyvin inspiroivan ja asiantuntevan konsultaation jälkeen, valitsin hieman edullisempia tuotteita ja käytän näitä hyvillä mielin, kunnes pääsen kokeilemaan luonnonkosmetiikan hardcore osastoa. Kuten niin moni, minäkin säästän ja unelmoin Patykasta, tuosta luonnonkosmetiikan Porchesta, ja arvatkaa vaan onko juhlaa kun lopulta pääsen niihin käsiksi. Mielestäni se on oikein virkistävää vaihtelua tähän nykymaailman "mulle-kaikki-heti-nyt" -mentaliteettiin, että kaikkea mitä haluaa ei saakaan samantien. Kyllä sitä osaa arvostaa ja iloita siitä ihan eri tavalla, kun on joutunut odottamaan ja näkemään vaivaa jonkun eteen. Tällä tarkoitan tietenkin sellaisia asioita, joita olemme tottuneet saamaan heti kun mieleen toive putkahtaa - en niinkään isompia asioita, joita meillä jokaisella varmaan on toivelistalla, mutta niiden toteutuminen vaatii pankkilainaa, lottovoittoa tai ihmettä.

Itselläni siis on nyt ollut käytössä Iroisien ihanan raikas ja geelimäinen putsari (tuoksuu Spriteltä) sekä kasvovesi, Neal's Yard Remedies -sarjan frankinsensiltä tuoksuvat (ja selkeästi nuorentavat!) öljyseerumi sekä kosteusvoide. Pakko se on myöntää, että muutoksen varmaan huomaavat muutkin kuin minä itse. Iho on pehmeä, kimmoisa, terve ja rusottava. En ole kirjoittanut tätä hehkutusta yhteistyössä kenenkään kanssa, enkä myöskään hyötynyt siitä pennin vertaa, kuten en mistään muustakaan blogissani esittämistä mielipiteistä tai katsauksista. Kunhan omaa inspiraatiotani ja elämänkatsomustani jaan pitelemättömän innoissani. Tällä kertaa se nyt käsitteli luonnonkosmetiikan ilosanomaa! Halleluja!